Blogi

Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo alkoi ilmestyä 15. tammikuuta 1771, eli 250 vuotta sitten. Se on ensimmäinen nykyisen Suomen alueella julkaistu sanomalehti. Muodoltaan ja sisällöltään lehti poikkeaa varsin paljon siitä miten sanomalehti ymmärretään tänä päivänä. Kahdeksansivuinen 1-2 kertaa viikossa ilmestynyt sisälsi sekalaisia melko akateemisia kirjoituksia, mutta myös jonkin verran runoja, lyhyitä tarinoita ja paikallisia ajankohtaisia ilmoituksia. Lehden sivuformaatti oli octavo ja sivukoko vastasi suunnilleen nykyisen pokkarikirjan sivua. Tidningarin historiaa on käsitelty tutkimuksessa melko kattavasti, mutta yleisessä historiatietoisuudessa se on ehkä kuitenkin tunnettu kahdesta asiasta: kytköksestä H. G. Porthaniin ja Aurora-seuraan sekä siitä, että se on suomen ensimmäinen lehti.

Kuten voi olettaa, on lehden historiapoliittinen status muuttunut melkoisesti viimeisen 250 vuoden aikana. Tidningarin asema Suomen ensimmäisenä lehtenä vahvistui sitä myötä kun lehtiä alkoi olla enemmän ja ennen kaikkea kun tarve kirjoittaa Suomelle ja sen instituutioille historiaa kasvoi. Prosessi oli melko hidas. Vuonna 1821, Tidningarin 50-vuotisjuhlavuotena, ei sen historiaa noteerattu ollenkaan suomalaisissa lehdissä, joita oli silloin vain muutama. Vuonna 1838, julkaistiin Borgå Tidningarissa katsaus Suomen lehdistön historiaan, jossa ensimmäisen turkulaislehden käsittelyyn käytetään melkein kaksi sivua. Artikkelin näkökulma on selvä, siinä kirjoitettiin Suomen sanomalehdistölle historiaa, mutta tärkeämpää oli osoittaa, että lehdistön kehitys oli kasvamaan päin. Tämä näkyy erityisesti artikkelin pättävässä taulukossa, joka ikään kuin ennustaa kasvua.

Vietettäessä Tidningarin 100-vuotisjuhlaa, vuonna 1871, oli tämä näkökulma lyönyt läpi täysin ja lisäksi yhdistetty itsevarmempaan kansallisen historian traditioon. Juhlavuosi noteerattiin laajalti eri lehdissä, tilaisuutta juhlittiin valtiollis-virallisin toimin sekä Helsingissä että Turussa ja juhlan ohjelmaa ja puheita käsiteltiin lehdistössä moneen otteeseen juhlinnan jälkeen. Lehdistön 100-vuotisjuhla oli itsessään mediatapahtuma, jossa kytkös ensimmäisestä lehden ja suomalaisen kansakunnan rakentumisen välillä oli vahva. Lehdistön rooli ja kansakunnan merkitys olivat huipussaan ja Tidningar sopi juhlinnan symbooliksi.

Vuonna 1921 juhlittiin Tidningaring 150-vuotisjuhlaa, mutta tässä vaiheessa juhlinta oli hieman laimeampaa ja osin jakautunutta. Suomenkieliset lehdet Iltalehti (15.1.1921) ja Maaseudun sanomat (15.1.1921) noteerasivat juhlavuoden ja korostivat Suomen sanomalehdistön historiaa kertaamalla lehdistön kehitystä 1800-luvulla. Ruotsinkieliset lehdet, Västra Nyland, Östra Nyland, Kotka Nyheter, Hufvudstadsbladet ja Dagens Press, kirjoittivat asiasta enemmän ja kuvasivat Tidningarin merkitystä kertaamalla 1700-luvun historiaa. Näin ne ainakin implisiittisesti korostivat lehden ruotsalaisuutta. Hufvudstadsbladet teki tämän eksplisiittisesti kuvaamalla kuinka Porthan kumppaneineen pitivät harmillisena, että valtakunnan muissa kaupungeissa julkaistiin lehtiä, mutta ei Turussa. Västra Nyland (20.1.1921) puolestaan jopa harmitteli sitä, että jotkut suomenkieliset lehdet eivät olleet huomauttaneet Tidningarin olleen ruotsin kielellä julkaistu lehti. Ainakin yllämainitut suomenkieliset lehdet olivat tietoisia Tidningarin kielestä, mutta Västra Nylandin huomautus kertoo myös jostain muusta: 1700-luvun historia oli jollain tasolla politisoitunutta.

Turkulaislehden rooli Suomen ensimmäisenä lehtenä on sementoitunut suomalaiseen historiakuvaan ja sen vuoksi sen perustamista vietetään myös tänä vuonna. Vähintään yliopistollisen lehdistöhistorian lyötyä läpi on Tidningarin synty saanut tasapainoisemman käsittelyn kuin 100- ja 150-vuotisjuhlinnassa. Lehti on osattu lukea turkulaisälymystön suomalaisena kulttuuriprojektina ja samalla osattu asettaa Ruotsin valtakunnan kontekstiin. Torsten Steinbyn Finlands tidningspress: En översikt (1964) aloittaa kuvauksensa käsittelemällä Tidningria, mutta siirtyy heti käsittelemään sen syntyä suhteessa muihin Ruotsissa julkaistuihin lehtiin. Päiviö Tommilan toimittaman massiivisen Suomen lehdistön historian ensimmäisessä osassa (1988) käsitellään samalla tavalla juuri Tidningaria ensimmäisenä suomalaisena lehtenä, mutta samalla ruotsalaisena lehtenä.

Koska Tidningarin historiaan liittyy oma kansallisuuspoliittinen lataus on syytä kysyä millä tavalla lehden suomalaisuutta voisi lähestyä tänä päivänä. Yksiselitteistä vastausta ei tähän voi saada, koska mahdollisia näkökulmia on ainakin neljä.

1. Saattoiko Ruotsin valtakunnassa julkaistu lehti olla suomalainen?
2. Oliko lehti suomenmielinen?
3. Mistä lehti puhui kun se puhui suomalaisuudesta?
4. Oliko lehden tekstien kohteena Suomi?

Jos pitää valita kutsuuko lehteä suomalaiseksi vai ruotsalaiseksi on minusta hyvät perusteet päätyä jälkimmäiseen. On selvää, että Aurora-seura, joka seurana haki mallinsa Tukholmasta ja Uppsalasta näki myös lehtensä osana Ruotsin tärkeimpien kaupunkien kulttuurielämää. Jotta Turku pärjäisi verrattuna Uppsalaan ja Lundiin, tarvittiin myös Turussa lehti julkisen elämän instituutiona. Ruotsi oli myös se konteksti jossa julkaisuja verrattiin toisiinsa. Kun Tidningarin lukijat vuonna 1782 olivat tyytymättömiä lehtensä sisältöön tai julkaisupäätöksiin, kirjoittivat he Stockholms Posteniin asiasta. Ruotsissa oli verkosto lehtiä, joihin Tidningar kuului. Tidningar ei myöskään ollut ainoa ruotsalaislehti, jota luettiin Pohjanlahden itäpuolella.

Silti ei Aurora-seuran jäsenten kannalta ollut merkityksetöntä, että lehteä julkaistiin Suomessa. Seuran ensimmäisessä julkaisussa kirjoitetaan siitä miten tärkeää on saada myös Suomeen lehti. Nimenomaan Suomi on se paikka josta lehti puuttuu ja jota pitää kehittää. Auroran esityksessä korostuu eräänlainen rinnakkaispatriotismi, jossa Suomen aineellinen ja henkinen kehittäminen edistäisi koko valtakunnan asiaa. Suomi-korostus pönkitti myös Turussa toimineiden oppineiden asemaa. He eivät olleet vain Turun Akatemian palveluksessa, vaan edustivat jotain suurempaa. Konkreettinen suomalaisuuden korostus liittyy kieleen. Porthan, mutta myös muut Turun oppineista, olivat kiinnostuneita suomen kielestä ja suomalaisista perinteistä. Tähän liittyy myös lehden suomenmielisyys. Kun lehdessä arvioitiin vuonna 1783 Eric Tuneldin maantieteellistä katsausta Ruotsin valtakunnan osista on sävy sellainen, että kirjoittaja on osin loukkaantunut siitä miten Tuneld käsittelee Suomea, osin haluaa tuoda esille tietonsa Suomesta. Tämä suomenmielisyys muistuttaa hyvin vähän sitä itsevarmaa kansallista projekti mikä on läsnä Tidningarin 100-vuotisjuhlinnassa, mutta silti suomalaisuus oli lehdelle tärkeä.

Silti kiinnostus Suomea ja suomalaisuutta kohtaan on nykyajan näkökulmasta rajallinen. Yksinkertaisimmin asiaa voi tarkastella etsimällä digitoidusta lehtiversiosta sanaa ”finsk” ja kartoittamalla mistä lehti kirjoitti kun se kirjoitti jostain suomalaisesta asiasta. Menetelmä ei ole aukoton, sillä lehden koneellinen luku ei ole lähelläkään täydellistä, mutta se antaa silti osviittaa suomalaisuuspuheesta. Asiat jotka nousevat esille ovat niitä harvoja suomalaisia instituutiota, joita tähän aikaan oli: Suomalainen seurakunta/kirkko Tukholmassa, suomenkielinen seurakunta Turussa, suomalainen opinahjo (eli Turun Akatemia), suomalainen Raamattu ja suomalainen porvaristo. Lehdessä esiintyy myös muutama instituutioista irrallinen suomalaisuus: kansa (nation, allmoge) muutamia kertoja ja kieli melko usein. Jos luetteloa vertaa sata vuotta myöhempiin sanomalehtiin, huomaa eron selvästi. Suomalaisiksi kutsuttujen instituutioiden määrä kasvoi reilusti 1800-luvulla, mutta myös abstraktimmat asiat kuten taide, kirjallisuus, talous ja valtio tulivat määritellyksi suomalaisina asioina.

Sana ”Suomi” esiintyi 1700-luvulla ainakin kolmessa maantieteellisessä merkityksessä. Sillä viitattiin Varsinais-Suomeen, Suomeen poislukien Pohjanmaan tai Suomeen poislukien Viipurin kuvernementin. Usein on vaikea tekstin kontekstista selvittää mitä näistä tarkoitettiin. Koska Tidningarin tekstit olivat usein melko oppineita ja pohjasivat muualta Euroopasta tuleviin lähteisiin, ei niissä kovinkaan usein käsitelty Suomea. Voidaan silti tarkastella mitä paikkakuntia Tidningarin numeroissa esiintyy. Kielipankin verkkosivuilla olevassa versiossa on digitoituun lehteen tehty automaattinen erisnimitunnistus (Named Entity Recognition), jonka avulla voidaan tarkastella mitä paikkoja Tidningar käsitteli. Menetelmä on tässäkin tapauksessa vain osviittaa antava, sillä tunnistuksessa on virheitä. Useimmiten esiintyvät paikat lehden kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä ovat järjestyksessä: Åbo, Finland, Stockholm, Swerige, Österbotten, Borgå, Nyland, Tawastland, Björneborg, Upsala, Frankrike, Helsingfors, Åland, Norden, Wiborg, England, Karelen, Lappo, Keuru, Europa, Klara, Wirmo, Norrige, Petersburg, Lifland, Wasa, Tyskland, Kimito, Lappmark, Haliko, Carislojo, Leppävirta, Kuopio, Upland, Hamburg. Luettelossa ovat mukana vain yli 15 kertaa esiintyneet paikat siinä muodossa missä ne esiintyivät lehdessä (itsestään selviä OCR-virheitä on korjattu). Koska Tidningar ei varsinaisesti julkaissut ulkomaanuutisia ei ole yllättävää, että luettelossa esiintyy vain harvoja Suomen ulkopuolisia kaupunkeja. Luettelon alku kertoo mikä akseli oli lehdelle tärkeä: Suomen Turku ja valtakunnan keskus Tukholma. Selvää on myös, että Pohjanmaa esiintyi tänä aikana usein omana yksikkönään. Kiinnostavasti listan pitkä häntä eri suomalaisia paikkakuntia kertoo, että siinä missä Tidningar tarjosi tietoa paikallisista oloista, käsitteli se Suomea jopa yllättävänkin laajalti Kemistä Helsinkiin. Varsinais-Suomi korostuu, mutta ei kuitenkaan dominoi, myös muu Suomi oli läsnä lehden teksteissä.

Jani Marjanen (FT, dos.) on poliittisen kielen historiaan erikoistunut historioitsija, joka työskentelee EU-rahoitteisessa NewsEye-hankkeessa Helsingin yliopistossa.